Hakusanaasi vastaavia tuloksia ei löytynyt.
Sisällöt
Uloskirjautumisesi onnistui.
Etkö ole vielä rekisteröitynyt?
Vaikea kanylointi
Toimivan perifeerisen laskimoyhteyden muodostaminen on rutiinitoimenpide sekä hätätilanteissa että osastohoidossa.
Kanyylin asettaminen perinteisesti suonta tunnustelemalla onnistuu useimmilla potilailla, mutta sairaalan henkilöstö kohtaa päivittäin potilaita, joilla laskimoyhteyden muodostaminen on vaikeaa.1
Vaikealla kanyloinnilla tai vaikealla suoniyhteydellä (DIVA) tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa suoniyhteyttä ei ole saatu avattua vähintään kahdella yrityskerralla, jossa tarvitaan pistämisen tukimenetelmiä tai jossa perifeerisen suoniyhteyden epäonnistumisen vuoksi joudutaan asettamaan keskuslaskimokatetri (CVC).2,3,4
Tosiasia on, että yli 30 % aikuisille tehtävistä perifeerisistä laskimokatetroinneista on vaikeita ja sama luku lapsipotilailla on noin 50 %.2
Katetriin liittyvät komplikaatiot vaikeuttavat tilannetta entisestään. Jopa 90 %:ssa lyhyistä perifeerisistä IV-katetreista ilmenee ongelmia ennen hoidon päättymistä.6
50 % lakkaa toimimasta 24 tunnin kuluessa.7
Mahdollisten DIVA-potilaiden joukko on laaja:
Lapsipotilaat, ylipainoiset potilaat, ikääntyneet ja kroonisesti sairaat potilaat sekä akuuttipotilaat. Heiltä kaikilta joudutaan etsimään syviä laskimoita.2,3
Lapsipotilailla kanyloinnin onnistumisprosentti ensimmäisellä kerralla on alle 35 %, koska kudoskerrokset ovat paksumpia.8
Ylipainoisilla potilailla tarvitaan yleensä useita kanylointiyrityksiä paksumman ihonalaisen rasvakerroksen vuoksi. Tähän liittyy kaksi riskiä.8,9 Ensinnäkin pistovirheiden määrä kasvaa ja toiseksi infiltraatioriski kasvaa. WHO:n mukaan liikalihavuus on maailmanlaajuisesti lähes kolminkertaistunut vuodesta 1975, ja sen odotetaan lisääntyvän edelleen Euroopassa.10,11
Ikääntyneiden ja kroonisesti sairaiden potilaiden, kuten diabeetikkojen, verisuonisto on tavanomaista heikompi. Yhdysvalloissa 14,5 % ihmisistä on yli 65-vuotiaita ja diabetesta sairastaa 422 miljoonaa ihmistä.13
Hätätilanteissa ja akuuttihoidon potilailla voi olla esimerkiksi palovammoja, hematoomia tai kuivumista, mikä vaikeuttaa laskimoyhteyden avaamista noin 11 % ensiavun potilaista.14
Vaikeaan kanylointiin liittyy yleensä toistuvia kanylointiyrityksiä sekä katetriin liittyviä komplikaatioriskejä. Niihin kuluu paljon aikaa ja tarvikkeita, minkä lisäksi ne aiheuttavat stressiä hoitajille ja potilaalle sekä voimistavat potilaan kiputuntemusta.9
Vaikean kanyloinnin on todettu vaikuttavan etenkin ensiavussa kielteisesti sekä potilasturvallisuuteen että potilastyytyväisyyteen. Jos laskimoyhteyden avaamiseen tarvitaan useita yrityksiä, potilas käy usein levottomammaksi ja alkaa pelätä neuloja sekä menettää luottamusta terveydenhuollon ammattilaisiin. Kanylointikohdissa voi esiintyä kipua tai mustelmia, mikä suurentaa potilaan ihovaurioiden ja infektioiden riskiä. Laskimoyhteyden avaamisen viivästyminen voi edelleen viivästyttää tarvittavaa diagnosointia tai hoitoja, kuten neste-elvytystä ja lääkkeiden tai kipulääkkeiden antoa.2 Lisäksi toistuva pistäminen saattaa aiheuttaa verisuoniston etenevää heikentymistä tai ”väsymistä”, joka vaikeuttaa laskimoyhteyden muodostamista entisestään potilaan seuraavilla hoitokerroilla.15
Laskimokatetrit on vaikea saada pysymään auki ja paikoillaan kanyylin asettamisen jälkeen.
Lähes
0 %
kaikista perifeerisistä laskimokatetreista (PIVC) poistetaan ennenaikaisesti esimerkiksi irtoamisen, infiltraation tai ekstravasaation vuoksi.6
Irtoamisella tarkoitetaan katetrin irtoamista potilaan verisuonesta, jolloin infuusiohoito joudutaan keskeyttämään ennenaikaisesti. Infiltraatiossa tai ekstravasaatiossa taas suoniyhteyttä ei pystytä muodostamaan kunnolla, jolloin infuusiona annettava liuos virtaa suoniyhteyttä ympäröivään kudokseen. Tämä komplikaatio on erityisen olennainen silloin, kun infuusiona annetaan voimakkaasti ärsyttäviä (esim. rakkuloita aiheuttavia) aineita.6
Hermojen ja ajan kulumisen lisäksi toistuvat asetusyritykset lisäävät etenkin materiaalikustannuksia. Esimerkiksi PIVC-katetrin vaihtokustannukset yhtä IV-hoitojaksoa kohden ovat 51,92 USD.17Jos PIVC-katetrin asetusyritykset epäonnistuvat toistuvasti, voidaan joutua vaihtamaan kalliimpiin ja monimutkaisempiin ratkaisuihin, kuten keskuslaskimokatetriin (CVC) tai perifeerisesti asetettavaan keskuslaskimokatetriin (PICC).
Näiden vaihtoehtojen asettaminen kestää kauemmin ja aiheuttaa suuremmat materiaalikustannukset. Keskuslaskimokatetrin asettaminen on kuitenkin monissa tapauksissa tarpeetonta. CVC- tai PICC-katetreja käytetään vaikean kanyloinnin vuoksi potilailla, joilla perifeerinen laskimokatetri toimisi muuten – ei käyttöaikaan tai infuusioliuokseen liittyvien syiden vuoksi.18
0 min
asetuskertaa kohden3
Perifeeriseen kanylointiin kuluvan keskimääräisen ajan
raportoidaan olevan 2,5-13 minuuttia.
Vaikeasti kanyloitavien potilaiden kanyloinnissa on ajan, hermojen ja tarvikkeiden säästämiseksi suositeltavaa käyttää pidempää PIVC-katetria ja ohjata kanylointia ultraäänen avulla.
Pidempien PIVC-katetrien käyttö pidentää katetrin käyttöikää. Pidempi osa kapillaarista pysyy silloin suonessa, mikä auttaa estämään katetrin irtoamista ja infiltraatiota.16,18,20,21,22
Laskimossa pitäisi olla mielellään vähintään 2,75 cm katetria (Bahl et al. 2019).
Lisäksi ultraääniohjauksen käyttö laskimon kanyloinnissa kasvattaa ensimmäisen yrityksen onnistumisen todennäköisyyttä.22,23,24
Käyttöajan mediaani
0
päivää16
Ensimmäisen piston onnistumisprosentti
0 %
ultraääniohjauksessa19
Hoidon lopetus
0 %
ei komplikaatioita koko tarvittavan hoidon aikana19
"Pitkän katetrin asettamiseen ultraääniohjauksessa liittyy pienempi katetrin vikaantumisriski kuin lyhyemmän katetrin asettamiseen ultraääniohjauksessa."20
Tiedustelusi välitetään asiasta vastaavalle yhteyshenkilölle, joka ottaa sinuun yhteyttä mahdollisimman pian.
1. Bahl A, Hang B, Brackney A, Joseph S, Karabon P, Mohammad A, ... & Shotkin P. Standard long IV catheters versus extended dwell catheters: A randomized comparison of ultrasound-guided catheter survival. The American journal of emergency medicine. 2019;37(4);715-721.
2.Whalen M, Maliszewski B, Baptiste DL. Establishing a Dedicated Difficult
Vascular Access Team in the Emergency Department: A Needs Assessment. J InfusNurs. 2017 May/Jun;40(3):149-154.
3. Crowley M, Brim C, Proehl J, Barnason S, Leviner S, Lindauer C, Naccarato M,Storer A, Williams J, Papa A. Emergency nursing resource: difficult intravenous access. Journal of emergency nursing. 2012 Jul 1;38(4):335-43.
4. Rodríguez-Calero MA, Blanco-Mavillard I, Morales-Asencio JM, FernándezFernández I, Castro-Sánchez E, de Pedro-Gómez JE. Defining risk factors associated with difficult peripheral venous Cannulation: A systematic review and meta-analysis. Heart & Lung. 2020 May 1;49(3):273-86.
5. Bertoglio S, van Boxtel T, Goossens GA, Dougherty L, Furtwangler R, Lennan E, Pittiruti M, Sjovall K, Stas M. Improving outcomes of short peripheral vascular access in oncology and chemotherapy administration. The Journal of Vascular Access. 2017 Mar;18(2):89-96.
6. Helm RE, Klausner JD, Klemperer JD, Flint LM, Huang E. Accepted but unacceptable: peripheral IV catheter failure. Journal of Infusion Nursing. 2015 May 1;38(3):189-203
7. Steere L, Ficara C, Davis M, Moureau N. Reaching one peripheral intravenous catheter (PIVC) per patient visit with lean multimodal strategy: the PIV5Rights™ bundle. Journal of the Association for Vascular Access. 2019;24(3):31-43.
8. Nafiu OO, Burke C, Cowan A, Tutuo N, Maclean S, Tremper KK. Comparing peripheral venous access between obese and normal weight children. Paediatr Anaesth. 2010 Feb;20(2):172-6
9. Fields JM, Piela NE, Ku BS. Association between multiple IV attempts and perceived pain levels in the emergency department. J Vasc Access. 2014;15:514–8
10. WHO Obesity and overweight https://www.who.int/news-room/fact sheets/detail/obesity-and-overweight
11. Pineda E, Sanchez-Romero LM, Brown M, Jaccard A, Jewell J, Galea G, Webber L, Breda J. Forecasting Future Trends in Obesity across Europe: The Value of Improving Surveillance. Obes Facts. 2018;11(5):360-71.
12. (Department of Health AU, PIVC Guideline) https://www.health.qld.goc.au/_data/assets/pdf_file/0025/444490/icare-pivc-guideline-pdf
13. Wengström Y, Margulies A; European Oncology Nursing Society Task Force. European Oncology Nursing Society extravasation guidelines. Eur J Oncol Nurs. 2008 Sep;12(4):357-61
14. Dychter Samuel S. MD, Gold David A PhD, Carson Deborah RN, Haller, Michael PhD. Intravenous Therapy: A Review of Complications and Economic Considerations of Peripheral Access. Journal of Infusion Nursing. 2012 Mar;35(2);84-91.
15. Moraza-Dulanto MI, Garate-Echenique L, Miranda-Serrano E, ArmenterosYeguas V, Tomás-López MA, Benítez-Delgado B. Inserción eco-guiada de catéteres centrales de inserción periférica (PICC) en pacientes oncológicos y hematológicos: éxito en la inserción, supervivencia y complicaciones. Enferm Clin. 2012;22(3);135–143
16. Bahl, A., Hijazi, M., Chen, N.W., Clavette-Lachapelle, L. and Price, J., 2019. Ultra Long versus Standard Long Peripheral Intravenous Catheters: A Randomized Controlled Trial of Ultrasound-Guided Catheter Survival. Available at SSRN 3401988
17. Marsh N, Webster J, Larson E, Cooke M, Mihala G, Rickard CM. Observational Study of Peripheral Intravenous Catheter Outcomes in Adult Hospitalized Patients: A Multivariable Analysis of Peripheral Intravenous Catheter Failure. J Hosp Med. 2018 Feb 1;13(2):83-89
18. Paladini A, Chiaretti A, Sellasie KW, Pittiruti M, Vento G. Ultrasound-guided placement of long peripheral cannulas in children over the age of 10 years admitted to the emergency department: a pilot study. BMJ Paediatr Open. 2018 Mar 28;2(1):e000244
19. Godfrey J, Gallipoli L. Introducing a long peripheral catheter to support improved outcomes for difficult access (DIVA) patients. 2022 Oct. World Congress of Vascular Access.
20. Elia, F., Ferrari, G., Molino, P., Converso, M., De Filippi, G., Milan, A. and Aprà, F., 2012. Standard-length catheters vs long catheters in ultrasound-guided peripheral vein cannulation. The American journal of emergency medicine, 30(5), pp.712-716.
21. Meyer P, Cronier P, Rousseau H, Vicaut E, Choukroun G, Chergui K, Chevrel G, Maury E. Difficult peripheral venous access: clinical evaluation of a catheter inserted with the Seldinger method under ultrasound guidance. Journal of critical care. 2014 Oct 1;29(5):823-7.
22. Scoppettuolo G, Pittiruti M, Pitoni S, Dolcetti L, Emoli A, Mitidieri A, Migliorini I, Annetta MG. Ultrasound-guided “short” midline catheters for difficult venous access in the emergency department: a retrospective analysis. International journal of emergency medicine. 2016 Dec;9(1):1-7.
23. Vinograd, A.M., Chen, A.E., Woodford, A.L., Fesnak, S., Gaines, S., Elci, O.U. and Zorc, J.J., 2019. Ultrasonographic Guidance to Improve First-Attempt Success in Children With Predicted Difficult Intravenous Access in the Emergency Department: A Randomized Controlled Trial. Annals of emergency medicine.
24. Stolz LA, Stolz U, Howe C, Farrell IJ, Adhikari S. Ultrasound-guided peripheral venous access: a meta-analysis and systematic review. The journal of vascular access. 2015 Jul;16(4):321-6.
